WillaNutun vaiherikas historia

Säämingin kunnalliskodin vaiheita

Säämingin vaivaistalo perustettiin Varparannalle 1902.

1600-1902

Kunta osti sitä varten tilat Varparanta 1 Pesola ja Varparanta 2 Venäjä sekä pienemmän Jaakonahon tilan, joiden pinta-ala oli yhteensä noin 610 hehtaaria. Tilojen 1 ja 2 maat olivat peräisin Erkki Kvintukselle 1600-luvulla kuuluneesta tilasta Varparanta 1, joka myöhemmin siirtyi Rutenstjerna-suvun haltuun ja 1700-luvun alussa kapteeni Abraham Falckille. 1730-luvulla kauppias Johan Åberg myi tilan Olli Pesoselle, jonka jälkeläisten sukutila siitä muodostui.

Vuonna 1912 kunta osti lisäksi tilan Varparanta 15 Harjula. Tätä nimellä Varparanta 3 tunnettua tilaa oli 1600-luvulla pitänyt hallussaan Risto Erkinpoika Kvintus, ja se joutui sittemmin Rutenstjerna-suvulle, kunnes 1700-luvun alussa uudeksi omistajaksi tuli Abraham Falck, jolta tila siirtyi hänen jälkeläisilleen. Gyllenbrandt-suvun entisen Kupolan rälssitilan tullessa myös Falckien omistukseen nämä kaksi tilaa joutuivat kiinteään yhteyteen toistensa kanssa.

1903-1921

Vaivaistalon toiminta-ajatuksen mukaan riittävän suurella maatilalla hoidokit voisivat tehdä työtä ja näin työnteollaan maksaa kunnalle olostaan laitoksessa. Tämän lisäksi talo olisi myös suhteellisen omavarainen. Toiminta alkoi helmikuussa 1903 kahdessa maatilan tuparakennuksessa. Uusi päärakennus ja koppirakennus mielisairaita varten valmistuivat 1904. Pari vuotta myöhemmin saatiin upouusi navetta.

Aluksi henkilökunta koostui vain johtajasta ja emännöitsijä-johtajattaresta sekä parista rengistä. Hoidokkien vastuulle jäivät näin ollen kotitaloustyöt, karjanhoito ja suurelta osin maanviljelystyötkin. Myös karjakko ja mielisairaanhoitaja kuuluivat laitoksen työvoimaan lähes alusta lähtien.

1920-luku

Vuonna 1922 voimaantulleen kunnallislain myötä vaivaistalot muuttuivat kunnalliskodeiksi. Uusi ohjesääntökin saatiin, mutta toiminta pysyi lähestulkoon ennallaan. Historiansa merkittävimmän rakennuskauden Säämingin kunnalliskoti koki 20-luvulla, jolloin valmistuivat lastenkoti, kuivausriihi, kotitarvesaha, tallirakennus ja väliseinäremontti sekä 30-paikkainen sairasosasto.

1930-luku

Vuonna 1931 laitoksen johtajattareksi tuli Lyyli Ruuskanen ja tilanhoitajaksi Emil Ruuskanen, joiden kausi kesti aina 1960-luvun alkupuolelle saakka. Kunnalliskoti kehittyi entistä viihtyisämmäksi ja samoin maatila aiempaa tuottavammaksi. Lama-aikana raivattiin peltoja ja tehtiin maanparannus- sekä metsänhoitotöitä. Viljan säilytys- ja kuivaustilanne kohentui uuden vilja-aitan ja riihen valmistumisen myötä. Sairasosaston tiloissa toiminut kunnan kulkutautisairaala siirtyi 1936 Kellarpeltoon.

1940-luku

Sota-aika toi niukkuuden kunnalliskotiin ja vaikeutti myös vaatehuoltoa. Ruokatilanne oli kuitenkin tyydyttävä oman tilan tuotannon ansiosta. Sortavalan kunnalliskoti ja lastenkoti olivat keväällä 1940 evakossa Varparannalla lähes kuukauden ajan. Pitkään suunnitteilla ollut navetta saatiin rakennettua jatkosodan puristuksessa. Lastenkotia kohtasi ankara isku keväällä 1943, jolloin se tuhoutui täysin tulipalossa. Tämän jälkeen lastenkoti toimi nelisen vuotta kunnalliskodin sairasosaston tiloissa. Toisen maailmansodan jälkeen perustetut asutustilat lohkaisivat maatilan pinta-alasta viidenneksen. Kunnalliskodin ruokahuolto tietenkin vaikeutui, mutta elämä jatkui, ja uusi aika teki tuloaan, kun laitokseen saatiin sähköt 1940-luvun lopulla.

1950-luku

Säämingin kunnalliskoti kehittyi voimakkaasti. Yleinen elintason nousu ja asenteiden muuttuminen vaikuttivat myös hoitoalalla. Elokuussa 1955 valmistui uusi, 50-paikkainen sairasosasto, jonka vihkiäisjuhlaa vietettiin 2.9. 1956 arvovaltaisen vierasjoukon läsnä ollessa. Päärakennus saatiin peruskorjattua seuraavan vuoden alussa. Vanha sairasosasto muutettiin henkilökunnan asuntolaksi. Samaan aikaan modernisoitiin kalustoa. Mielisairasosastoa lukuun ottamatta ulkoiset olosuhteet olivat nyt kunnossa, ja näin ollen voitiin kiinnittää huomiota myös hoidokkien viihtymiseen ja kuntouttamiseen. Nämä tekivät edelleen työtä, vaikkakin entistä harvemmat siihen kykenivät. Vuosikymmenen lopulla kunnalliskotiin tuli itsemaksavia hoidokkeja, jotka eläketuloillaan pystyivät kustantamaan hoitonsa laitoksessa. Henkilökunnan määrä alkoi kasvaa, vaikka ammattitaitoisista hoitajista olikin pulaa. Maanviljelys muuttui entistä koneellisemmaksi, ja ensimmäinen traktori hankittiin Helsingin olympiakisavuonna eli 1952.

1960-luku

Kunnalliskoti kehittyi entistä enemmän hoitoa, kuntoutusta ja virikkeitä antavaksi laitokseksi. Henkilökunta lisääntyi edelleen, ja johtokin vaihtui, kun vuonna 1962 johtajattareksi valittiin Irja Hannula ja tilanhoitajaksi Aukusti Hannula. Hoidokeille järjestettiin askartelua, vierailuja ja retkiä. Vanha, ajastaan jälkeen jäänyt, mielisairasosasto tyhjennettiin potilaista vuoden 1963 lopulla. Vuonna 1965 saatiin oma laitoskirjasto, ja myös lehtiä tilattiin runsaasti. Vuosikymmenen puolivälin paikkeilla laitokseen tuli televisio. Rakennuskantakin kasvoi, kun sauna ja henkilökunnan asuinrakennus valmistuivat. Lisäksi navetan yhteyteen rakennettiin sikala.

1970-luku

Kunnalliskodin maatilan toiminta lopetettiin 1970-luvun alussa, jolloin luovuttiin karjasta. Vuonna 1971 tilan 60 peltohehtaarista peräti 47 oli jo vuokrattu muille viljelijöille ja loputkin pellot vuokrattiin tai myytiin seuraavana vuonna. Vuoden 1973 alussa laitos siirtyi kuntaliitoksen myötä Savonlinnan kaupungille, mutta toiminta jatkui jokseenkin entisellään.

1980-luku

Vuosikymmenenpuolivälissä sairasosasto siirtyi terveyskeskuksen alaisuuteen, ja sen nimeksi tuli vuodeosasto 6. Varparannan vanhainkodin toiminta loppui syksyllä 1993, jolloin sen asukkaat siirrettiin uuteen, Mertajärven rannalle valmistuneeseen, Karpalokotiin.

Uusi aikakausi

Alkoi 2.6. 1998, kun Savonlinnan kaupunki ja marraskuussa -97 henkiin herätetty Itä-Savon Nuorisotoiminnan Tuki ry. solmivat alueesta rakennuksineen vuokrasopimuksen, jossa yhdistys otti vastatakseen ylläpidon ja tilojen kunnostuksen. Varparannan entinen vanhainkoti sai kasteessa uudeksi nimekseen WillaNuttu ,joka kuvaa siellä tapahtuvaa toimintaa. Pehmeä, lämmin ja kodikas nimi tuo esille myös sen taustat Willa-sana kuvaa huvilaa ja Nuttu nuorisotoiminnan tukea.

Peruskorjaussuunnitelma ulottuu vuoteen 2011 saakka. Savonlinnan kaupunki antaa vuosittain saneerausmateriaaleihin investointirahaa. Yhdistys vastaa työnsuorittamisesta kaupungin asettaman virkamiestyöryhmän ohjauksessa. Rakennusten korjaussuunnitelmat ovat arkkitehti Matti Valkosen piirustuspöydältä. Vuosittain WillaNutussa tekee työtä keskimäärin 70 henkilöä, joista 70% on alle 25-vuotiaita nuoria.

WillaNuttu toimii Etelä-Savon TE-keskuksen pääosin rahoittaman seudullisen NuTun Työakatemian kotipaikkana.

Kesällä 2004 saatiin kolmen tähden hostellioikeudet.

WillaNuttu on ihanteellinen toimintaympäristö lasten ja nuorten leiritoiminnassa sekä verraton juhlien, tapahtumien ja koulutustilaisuuksien pitopaikka täydellisine palveluineen poislukien anniskeluoikeudet.

Tulevaisuus

Suunnitelmat ja ”herroin huaveet” eli visiot toimintaympäristön kehittämiseksi, antavat toiminnalle kantavuutta pitkälle tulevaisuuteen.

Tulevaisuudenkuvana voidaan perustellusti sanoa, että WillaNuttu on seutukunnalla tärkeä työllistäjä ja sosiaalisesti vahvistavan nuoriso- ja työtoiminnan tukikohta.

Erinomainen yhteistyö mm. Varparannan alueen kyläyhdistyksen ja Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston Varpalan luonnonvarayksikön kanssa tukee tulevaisuuden maaseutupalvelujen toteuttamista Savonlinnan kaupungin haja-asutusalueella.

Vuonna 2006 WillaNuttu elää palvelujen ja toimintaympäristön kehittämisen aikakautta, kuten se on tehnyt jo kahdeksan vuoden ajan ja joka jatkuu aina tulevalle vuosikymmenelle.

Tulevaisuuden mahdolliset taloudelliset tuotot toiminnasta ohjataan lyhentämättömänä seudun nuorisotoiminnan tukemiseen mm. nuorisotyöntekijöiden palkkaukseen nuorten elämänhallinnan tueksi.

Kuvia willanutun remontista

WillaNutun saneerauksen ohjaus- ja seurantaryhmä luotsaa WillaNutun saneerausta.Kuvassa vasemmalla työnohjaaja Eelis Laamanen, rakennusmestari Jorma Remes, joka tulee rakennusmestari Matti Pehkosen tilalle, hänen jäädessä eläkkeelle. Kaikesta suunnittelusta vastaa arkkitehti Matti Valkonen vankalla asiantuntemuksellaan. Kuvasta puuttuvat Työnjohtaja Erkki Muukkonen ja kameran linssin takana majaileva pehtoori Jukka Nokelainen.

Tero Hakulinen ja Toni Loikkanen maalaamassa vanhan osan julkisivua korkeuksissa.

Kyllä kelepoo saunoo, tuumivat Eelis Laamanen, Petri Pasanen ja Kalle Pasanen.

Vanha julkisivu saa uutta pintaa, mutta entinen on ruavittava ensin pois

Huru-ukot vauhdissa "Veltsu Niiranen kyytiää pomoaan Eelis Laamasta löytämällään potilassängyllä ruokailuun.

WillaNutun keittiö tarjoaa erinomaista ja maittaavaa kotiruokaa. Emännät Tyyne Eronen ja Pirjo Nokelainen takaavat laadun.

Osa WillaNutussa työskentelevistä valmistautuu juhannuksenviettoon yhteisen kahvihetke muodossa.

Auto- ja tapahtumakatos valmistumassa. Tilanhoitaja ja renki työn touhussa.